JSDN & KSVN: Köyhyyttä ei poisteta korupuhein

Jyväskylän sosiaalidemokraattisten nuorten ja opiskelijoiden ja Keski-Suomen Vasemmistonuorten kannanotto 16.10.2010
Julkaisuvapaa heti

JSDN & KSVN: Köyhyyttä ei poisteta korupuhein

17.10. vietetään YK:n kansainvälistä köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää tilanteessa, jossa Suomessa elää 700 000 ihmistä köyhyysrajan alapuolella ja Suomi on yhä selvärajaisemmin luokkayhteiskunta. Bruttokansantuotteella mitaten Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta esimerkiksi aidon kehityksen mittari (GPI) osoittaa
hyvinvoinnin laskeneen 1970-luvun tasolle. Tämän lisäksi tuloerot ovat kasvaneet Suomessa OECD-maiden kärkitahtia vuodesta 1995 alkaen.

Jyväskylän sosiaalidemokraattiset nuoret ja opiskelijat sekä Keski-Suomen Vasemmistonuoret vaativat nykyisen ihmisiä syrjäyttävän politiikan tilalle uusjaon politiikkaa, joka mahdollistaa puitteet ihmisarvoiselle elämälle lähtökohdista riippumatta.

Suomalaisen yhteiskunnan kärjistyneet hyvinvointierot ovat seurausta tietoisesta politiikasta, jonka myötä yhä useampi ihmisryhmä on vaarassa ajautua köyhyysloukkuun. Nuoret, opiskelijat, lapsiperheet, työttömät, eläkeläiset, siirtolaiset ja aivan tavalliset duunarit on ajettu tilanteeseen, jossa arki on jatkuvaa kamppailua riittävästä
toimeentulosta. Työmarkkinoiden prekarisoituminen ja harjoitettu yhteiskuntapolitiikka ovat tehneet yhteensä noin miljoonan ihmisen arjesta epämielekästä selviytymistaistelua.

Jyväskylän sosiaalidemokraattisten nuorten ja opiskelijoiden sekä Keski-Suomen Vasemmistonuorten mukaan köyhyyttä ei poisteta suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ylistävin korupuhein, vaan tunnustamalla yhteiskunnalliset vastakkainasettelut ja kehittämällä sosiaaliturvaa jälkiteollisen yhteiskunnan vaatimusten mukaisiksi.

”Keskeisin yhteiskuntapoliittinen päämäärämme tulee olla yhtenäistää sosiaaliturvaa kohti riittävän toimeentulon takaavaa perustuloa. Jatkuvat tulonsiirrot rikkaimmalle väestönosalle on lopetettava; ensimmäisenä toimenpiteenä pääomatuloverotuksen muuttaminen progressiiviseksi. Jälkiteollinen työelämä voidaan nähdä myös mahdollisuutena toteuttaa mielekästä ja kiireetöntä arkea, mutta ei ilman poliittista suunnanmuutosta”, kommentoi Keski-Suomen Vasemmistonuorten puheenjohtaja Ville-Veikko Pulkka.

Erityisen huolestuttava merkki suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointierojen kärjistymisestä on sosiaalisen liikkuvuuden jämähtäminen paikoilleen. Köyhäksi ei enää ainoastaan ajauduta, vaan myös synnytään. Huolestuttava kehityssuunta on myös terveyserojen
kasvaminen yhteiskuntaluokkien välillä. Hallituksen asenteesta yhteiskunnan eriarvoistumiseen kertoo hyvin se, että Euroopan integraation tuotua köyhyyden kaduille romanikerjäläisten muodossa, ratkaisutoimenpiteenä nähdään köyhyyden kriminalisointi.

”Kerjäämisen kriminalisointi hyödyttäisi ainoastaan hyväosaisia siistimmän katukuvan ja puhtaamman omantunnon muodossa, kun köyhyyttä ei tarvitsisi kohdata päivittäin matkalla kauppakeskuksiin. Asiassa olisi kuitenkin pystyttävä tuijottamaan ilmiön sijaan sen taakse. Kerjääminen kertoo vakavasta, Euroopan laajuisesta ihmisten perusoikeuksia polkevasta ongelmasta – köyhyydestä, jota yksittäisen maan kriminalisointitoimenpiteet ainoastaan pahentavat”, toteaa Jyväskylän sosialidemokraattisten nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtaja Noona Pihlajaniemi.

17.10. vietetään jälleen asunnottomien yötä. Asunnottomuus on kasvussa myös Jyväskylässä ja on pidettävä todennäköisenä, että sama kehitys jatkuu, mikäli vuokrat jatkavat nousuaan ja sosiaalista asuntotuotantoa laiminlyödään. Jyväskylän sosiaalidemokraattiset nuoret ja opiskelijat ja Keski-Suomen Vasemmistonuoret muistuttaa, että asumisen tulisi olla jokaisen ihmisen perusoikeus. Nuorisojärjestöt kuitenkin epäilevät, että nykyisessä poliittisessa suhdanteessa asunnottomuuden ratkaisemiseen ei tule löytymään poliittista tahtoa, vaan yhä useampi ihminen ajautuu
kodittomaksi.

Lisätietoja:

Noona Pihlajaniemi
puheenjohtaja
Jyväskylän sosiaalidemokraattiset nuoret ja opiskelijat
040 839 4877
noona.pihlajaniemi@jyu.fi

Ville-Veikko Pulkka
puheenjohtaja
Keski-Suomen Vasemmistonuoret
040 759 9330
ville.pulkka@gmail.com

Keski-Suomen Vasemmistonuoret: Kuntapalveluiden kriisi tietoisen politiikan tulosta

Keski-Suomen Vasemmistonuorten kannanotto 7.9.2010
Julkaisuvapaa heti

Keski-Suomen Vasemmistonuoret: Kuntapalveluiden kriisi tietoisen politiikan tulosta

Jyväskylän kaupungin tuorein kirjastoverkkoselvitys esittää Keltinmäen, Kuokkalan ja Kypärämäen kirjastojen lakkauttamista. Lähikirjastojen lakkautukset rajoittaisivat lähiöissä asuvien ihmisten mahdollisuutta vastata elinikäisen oppimisen vaatimukseen. Lakkautusten sijaan kirjastoja tulisi Keski-Suomen Vasemmistonuorten mielestä kehittää tietoyhteiskunnan tarpeisiin paremmin vastaavaksi vapaan tiedon ja kulttuurin infrastruktuuriksi.

Keski-Suomen Vasemmistonuoret esittää paheksuntansa lähikirjastojen lakkautussuunnitelmille, mutta muistuttaa, että kyseessä on vasta lähtölaukaus kuntapalveluiden uudelleenjärjestelyille.

Valtion leikkaukset kuntien tulopohjaan vuosina 1995–2009 ovat olleet yhteensä noin 3,2 miljardia euroa. Useat kunnat ovatkin nyt tilanteessa, jossa lakisääteisten vähimmäispalveluiden turvaamiseksi joudutaan nostamaan tasaverona kerättävää kunnallisveroa. Tämä vaikeuttaa entisestään yli 700 000 köyhyysrajan alapuolella elävän suomalaisen elämää, muttei kuitenkaan takaa edes keskeisimpien palvelujen laatua.

”Jyväskylän kaupungin ensi vuoden talousarvioon suunnitellaan tuntuvia leikkauksia muun muassa sivistyspalveluihin. Oppilaitosten ryhmäkoot jatkavat paisumistaan ja opetushenkilökuntaa kuormitetaan enenevissä määrin, kun koulunkäyntiavustajien määrää tullaan karsimaan. Näinkö tulevaisuuteen tosiaan sijoitetaan Suomen Ateenassa?”, kummastelee Keski-Suomen Vasemmistonuorten puheenjohtaja Ville-Veikko Pulkka.

Vanhasen I hallitus käynnisti vuonna 2005 Paras-hankkeen, jonka tavoitteena oli turvata asukkaille kuntien vastuulla olevat hyvinvointipalvelut myös tulevaisuudessa. Hyvinvointipalveluiden turvaaminen on kuitenkin käytännössä tarkoittanut palveluiden karsimista. Jatkuvat tehostamisvaatimukset ovat nöyryyttäneet sekä palveluiden tuottajia että asiakkaita, kun palveluiden laadusta on jouduttu tinkimään riittämättömien resurssien vuoksi.

Kuntapalveluiden kriisiyttäminen on myös avannut tien hyvinvointipalveluiden yksityistämiselle. Yksityistämiskokeilut ovat osoittaneet, ettei yksityistetty palvelutuotanto ole ollut julkista tuotantoa kustannustehokkaampaa, vaan jopa kalliimpaa. Silti nykyinen hallitus haluaa mahdollistaa yksityisen voitontavoittelun ihmisten perustarpeilla.

Keski-Suomen Vasemmistonuoret tuomitsee yksityistämiskehityksen ja näkee julkisesti tuotetut maksuttomat peruspalvelut välttämättömänä perustana tulevaisuuden hyvinvoinnin luomiselle.

”Viimeisen parinkymmenen vuoden ajan harjoitettu uusliberaali politiikka on kuntien kriisiyttämisen ohella kasvattanut radikaalisti suomalaisten hyvinvointi- ja tuloeroja, luonut työssäkäyvän köyhälistön ja kurjistanut nuorten, opiskelijoiden, eläkeläisten, lapsiperheiden ja esimerkiksi työttömien asemaa. Sosiaalinen liikkuvuus on pysähtynyt ja Suomesta on tullut jälleen luokkayhteiskunta. Tätä on ilmeisesti niin kutsuttu ’mahdollisuuksien tasa-arvo’”, Pulkka sanoo.

Lisätietoja:

Ville-Veikko Pulkka
puheenjohtaja
Keski-Suomen Vasemmistonuoret
p. 040 759 9330
ville.pulkka@gmail.com

Kaikkien palvelualojen työläiset, vaatikaa perustuloa!

Ammattiyhdistysliikkeen suunnalta kuulee valitettavan harvoin vaatimuksia perustulojärjestelmän käyttöönotosta. Palkkatyöläisten mielissä perustulo tuntuu usein muuttuvan perusteettomaksi tulonsiirroksi työtä tekeviltä kansalaisilta vapaamatkustajille. Tämä on kuitenkin monelta kantilta katsoen vääristynyt mielikuva, sillä nimenomaan perustulo ajaisi tehokkaimmin jälkiteollisen yhteiskunnan palkkatyöläisten, erityisesti palvelualan ammattilaisten, asemaa.

Palvelualojen keskeisintä työvoimaa ovat naiset, nuoret, opiskelijat ja siirtolaiset. Kaikilla edellä mainituilla ryhmillä voidaan katsoa olevan työmarkkinoilla useimmiten heikko neuvotteluasema. Usein nämä statukset limittyvät lisäksi päällekkäin, mikä heikentää neuvotteluasemaa entisestään.

Palvelualat ovatkin erityisen alttiita intersektionaalisuudelle eli moniperustaiselle riistolle. Tämä näkyy matalassa palkkatasossa ja muutoinkin epäedullisissa työsuhteissa. Työn ja toimeentulon epävarmuus on läsnä huolestuttavan monen palvelualan työntekijän arjessa.

Riittävän toimeentulon takaavaa perustuloa on perusteltukin muun muassa sillä, että se toimisi heikosti järjestäytyneen prekaarin työvoiman yksilöllisenä lakkoaseena. Perustulon avulla mitä tahansa töitä ei tarvitsisi enää vastaanottaa millä tahansa ehdoilla. On siis katsottu, että työstä kieltäytymisen mahdollisuus pakottaisi työnostajan tarjoamaan paremman korvauksen myydystä työstä.

Jotta perustuloa olisi mahdollista hyödyntää edellä mainitun kaltaisena lakkoaseena, perustulon tason tulisi olla riittävän korkea. Friedmanilainen perustulo, jossa etuuden taso on matala ja käytössä on tasaverotus, olisi omiaan luomaan halpatyömarkkinat, jolloin perustulon hyöty jäisi käytännössä olemattomaksi. Yksinomaan perustulon riittävän korkea taso ei kuitenkaan välttämättä estäisi halpatyömarkkinoiden syntymistä. Tästä syystä perustulon rinnalla tulisikin vaatia lakisääteistä minimituntipalkkaa.

Suomessa esimerkiksi Oikeutta siivoojille –liike onkin vaatinut 10 euron minimituntipalkkaa. Tämä vaade tulisi ottaa koko ammattiyhdistysliikkeen asialistalle.

Materiaalisten etuuksien lisäksi myös työhyvinvointi on ollut jatkuvassa syöksykierteessä kilpailukyky-yhteiskunnan vaatiessa verojaan. Palvelualoilla erityisesti siivoojien työhyvinvointi on laskenut merkittävästi, mistä osoituksena ovat lukuisat työkyvyttömyyseläkkeelle ajautuneet ihmiset.

Jälkiteollisessa yhteiskunnassa tärkeä keino työhyvinvoinnin parantamiseen tulisi olla työn jakaminen, mikä mahdollistaisi työntekijöille enemmän vapaa-aikaa. Työtä jakamalla pystyttäisiin myös osittain vaikuttamaan Suomen työllisyystilanteeseen.

Matalapalkka-alojen työntekijöiden näkökulmasta ajatus on kuitenkin kestämätön, sillä nykyisin usealla täysipäiväisestikin työssäkäyvällä henkilöllä on vaikeuksia tulla toimeen. Nykyisissä olosuhteissa työn jakaminen siis vaarantaisi monen työntekijän toimeentulon. Onkin siis selvää, että työaikauudistusten toteuttaminen vaatii rinnalleen perustulon takaamaan ihmisten mahdollisuuden parempaan elämään.

Miten perustulon kaltainen kumouksellinen sosiaaliturvauudistus sitten rahoitettaisiin?

Pohjimmiltaan kysymys on siitä, millaista yhteiskuntaa tavoittelemme. Mikäli oikeudenmukaisempi tulonjako ja ihmisten hyvinvointi ovat päämääriämme, rahoituksen järjestämisessä ei pitäisi olla esteitä. Mainittavan arvoisena seikkana voinee pitää esimerkiksi sitä, että Suomen kanssa samaan hyvinvointivaltiokategoriaan laskettavien Ruotsin ja Tanskan kokonaisveroasteilla Suomellakin olisi käytettävissään 10 miljardia euroa enemmän sosiaaliturvan rahoitukseen.

Jos tavoitteenamme kuitenkin ovat jatkuvasti kasvavat tuloerot, työssäkäyvä köyhälistö ja syrjäytyneiden joukkiot, rahaa perustulon kaltaisiin uudistuksiin ei varmastikaan löydy.

Ville-Veikko Pulkka

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden opiskelija ja osa-aikainen siivooja.