Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola esitti kolumnissaan, että opintonsa keskeyttäneiltä opiskelijoilta voitaisiin periä takaisin opintotuet ja jopa järjestetyn koulutuksen hinta. Opinnot voivat keskeytyä lukuisista syistä, kuten mielenterveysongelmien, sairauden, yrittäjäksi ryhtymisen, perheen lisäyksen, mielekkään työpaikan löytymisen tai vaikkapa yksinkertaisesti väärän alavalinnan vuoksi.
Sen enempää järjellä kuin sydämelläkään ajateltuna, ei voi olla järkevää kaataa vaikkapa nuoren vanhemman tai sairastuneen niskoille velkataakkaa, joka tällaisesta käytännöstä aiheutuisi.
Koska opintotuki sellaisenaan ei riitä usein elämiseen täytyy opiskelijan päätoimisen opiskelun lisäksi käydä töissä, eikä vasta tiukentuneet opintopisterajat taakkaa varsinaisesti helpota. Samaan aikaan terveyspalveluiden määrärahoja supistetaan eikä jaksamisen rajoilla ponnisteleva opiskelija saa tarvittaessa apua riittävän nopeasti. Kun kamelinselkä katkeaa, seuraisi vielä lisäksi taloudellinen taakka, joka pahimmillaan johtaa nuoren ulosoton asiakkaaksi. Tällainen kepittäminen ei nosta suosta sen enempää Suomea, kuin suomalaisia opiskelijoitakaan. Eihän työttömiltäkään työttömyyskorvauksia tai konkurssiin ajautuneelta yritykseltä saatuja yritystukia peritä takaisin.
On myös kohtuutonta odottaa, että yhteisessä talkoohengessä suomalaisen nuorison tulisi alistua pelkäksi kansantalouden koneistoksi. Nuoret jotka jäävät vaille haluamaansa opiskelupaikkaa ja joutuvat sinnittelemään karenssin pelossa linjalla, jota eivät todellisuudessa halua edes opiskella joutuisivat tämän ehdotuksen toteutuessa kahta pahempaan ahdinkoon. On vaikea nähdä, että kepittämällä opiskelijoita kovempaa voitaisiin saada Suomi nousuun. Jos ei hyvällä, niin väkipakolla? Ulosoton asiakkaana työelämäänkään siirtyminen ei tunnu järin houkuttelevalta. Opiskelu tapahtuu jo nyt pitkälti velaksi. Yhden uuden velkaloukun lisääminen olisi kohtuutonta. Veitsi kurkulla opiskelu tuskin tuottaa Suomelle menestyviä alansa ammattilaisia. Ihmiset ovat hyviä työssään ja opinnoissaan ollessaan motivoituneita ja voimissaan.
Nyt olisi aika keskittyä hyvinvoinnin turvaamiseen, kaikkien kansanosien jaksamiseen. Kovalla kepittämisellä tehdään ainoastaan joukosta nuoria ja opiskelijoita sairaseläkeläisiä. Menestyjiä ei tällä kaavalla ole syntymässä. Panostamalla opinnoissa jaksamiseen jo peruskoulusta lähtien turvataan opiskelijoiden jaksaminen opintojen aikana ja niiden jälkeen työelämään siirryttäessä. Opiskelijoiden sosiaaliturvan tulee olla riittävä, ryhmäkokojen riittävän pieniä ja opintojen aikaisia ohjausta ja tukipalveluja tulee tehostaa.
Katriina Ojala
puheenjohtaja
Keski-Suomen Vasemmistonuoret